Palasin blogini myötä viime kesään. Samoilla päivillä tasan vuosi sitten kukat kukki kukkamaassa, talviturkki oli heitetty ja uimisesta jo nautittu, aurinko oli paistanut kymmeniä tunteja enemmän pilvettömältä taivaalta ja minä olinpäivittänyt blogiani montakin kertaa päivässä.
Eivät ole vuodet veljiä kesknään eivät.
Ihan tuntuu siltä kuinhuonot säät ja kesän kylmyys olisivat kangistaneet kirjoituksenikin. Tämän kesän lauseet ovat lyhyitä,ja yksinkertaisia, viime kesänä ne rönsyilivät paljon runsaammin. Lehdessäkin luk, että herkimmät ihmiset voivat tänä kesänä joutua kaamosmasennuksen kouriin. Etten vain nyt kuuluisi näihin herkkiin.
Aurinko, aurinko, en pärjää ilman sinua.
Tänään olen istunut ompelukoneen vieressä ja ahkeroinut tilkkumattoni lanssa. Siinä onkin hommaa paljon enemmän kuin luulin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti